Kahvila Raide

Aseman tarina

AsemaSavonlinnan vanha rautatieasema kuului Savonlinna- Elisenvaara radan asemiin. Kyseinen rata loi yhteyden Savon ja Karjalan välille. Rata valmistui vuosina 1904-1906 ja mahdollisti Savosta suoran yhteyden Viipuriin. 1914 tehtiin jatkoyhteydet Pieksämäelle ja Varkauteen. Rataosuuteen kuului 25 siltaa.  Elisenvaaran radan pituus oli 81 km, 1906 avattiin rataosuus Punkaharju-Elisenvaara ja vuonna 1908 rata avattiin kokonaan. Päivässä kulki alkuun yksi matkustajuna ja yksi sekajuna.

Savonlinnan asemarakennus avattiin 31.1.1908 ja yleisölle rata aukesi 1.2.1908. Uljaan kansallisromanttisen aseman, jolle tyypillisiä piirteitä ovat koristekaiverrukset, kaarevat leikkaukset ja ylväät portaat ovat Bruno Granholmin käsialaa, joka suunnitteli rataosuuden kaikki asemat. Aseman kahvila avattiin 1930-luvun alussa.

Kansallisromantiikka etsi historiasta oman muinaisuuden juuria. Luonnonmuodot ja materiaalien luonnollinen kauneus näkyi käsitöissä. Runsas muotoilu alkoi vaihtumaan suoraviivaisen pelkistettyyn. Tasaiset pinnat, yksilöllinen ja harkitusti keskitetty ornamentiikka oli ajalle tyypillistä.Strengell on lausunut: ” Tässä olen minä, tämä on minun sieluni, minä en voi enkä saata, enkä saa hukkua. ” Tyypillistä kansallisromantiikalle oli luonnosta saadut ornamentit, epäsymmetria ( rokokoon vaikutus) ja japanin taiteen vaikutus. Kansallisromantiikassa käytettiin myös paljon kasvi- ja eläinaiheita. Aikakauteen kuuluivat tiivisti sisustuksessa myös esim. pellavatekstiilit, pyyheliinatelineet, kalusteliinat, tyylitellyt kukkakuviot, huonetaulut, räsymatot ja näyttävät huonekasvit.  Arkkitehtuurissa, tänä aikakautena kun asemaa rakennettiin, vaikutti jugend-kansallisromanttinen aikakausi, mutta Savonlinnassa on näkyvissä lähinnä kansallisromantiikan piirteet.

Nykyisin asema on suojeltu julkisivultaan sekä aula ja kahvila osalta. Paneloitu alaosa on ootrattu, eli tekniikalla on maalaten jäljitelty hienompaa puulajia. Ootraus on tehty 1970-luvulla kun on haluttu palauttaa vanhaa. Alkuperäisessä paneloinnissa on ilmeisesti ollut puupinta joka on vuosien saatossa maalattu moneen kertaan. Paneloidun alaosan yläpuoli oli yleensä pinnoitettu konepaperilla tai pinkopahvilla, jonka päälle tapetti oli kiinnitetty.  Hirsiseinän elämisen vuoksi pinkopahvi löystyy vuosikymmenien kuluessa. Se olisi mahdollista kiristää, mutta olemme jättäneet pinkopahvin alkuperäiseen tilaansa kahvilan puolella, jossa on alkuperäinen jäljellä, esimerkiksi aulassa on kaksi pahvia päällekkäin. Kahvilan pylväät ja ovet ovat myös alkuperäiset. Värimaailmaltaan olemme säilyttäneet vanhan ja alkuperäisen. Valitettava monta asemaa on kerennyt jo muuttamaan muotoaan hyvinkin moderniksi, mutta kahvikupposen ääressä voit meillä vielä asti aseman vanhan hengen.

Asemalla on ollut tärkeä merkitys historiansa aikana. 1918 sisällissodassa Savonlinna-Elisenvaararata oli elintärkeä valkoisille. Talvi- ja jatkosodan aikana rataosuus oli hyvin merkittävä Suomen armeijalle, joten rataa ja asemia pommitettiinkin tiuhaan, mutta Savonlinnan asema ei vaurioitunut. Rauhan saapuessa maahamme, tärkeä itä-länsiyhteys kutistui luonnollisesti ja rataosuus loppui Parikkalaan.

AsemaAsema on kautta aikojen ollut merkittävä kohtaamispaikka ja sen seinät ovatkin saaneet vuosien saatossa todistaa monet ilot, surut, jälleennäkemiset ja lopulliset jäähyväiset, Odotustilan penkeissä ( joita tiloissa valitettavasti ei enää ole) oli nähtävillä useita sydänkuvioita kertomassa omaa tarinaansa. Aseman vanhat kalusteet siirrettiin Rautatiemuseoon lähes kokonaan kun asema suljettiin.

Rata mahdollisti paikasta toiseen siirtymisen niin matkustajille kuin tavaroillekin. Merkittävimmät tavarat, joita radalla kuljetettiin olivat maito, puutavara, perunat, muikut, tiili, turvepehku, paperi ja huopakengät. Esimerkiksi radalla kulki vuonna 1919 47 000 matkustajaa ja 4 700 tonnia tavaraa, vuonna 1930 87 000 matkustajaa ja 20 600 tonnia tavaraa ja vuonna 1938 74 000 matkustajaa ja 27 000 tonnia tavaraa.

Muutosten tuulet alkoivat puhaltamaan, vuonna 1974 höyryveturit jäivät pois rataosuudelta,  vuonna 1986 moottoriveturit eli porkkanat jäivät pois, vuonna 1988 lättähatut eli kiskobussit jäivät pois radalta. Lipunmyynti asemalla loppui vuonna 2007.

Vuonna 2014 asema alkaa jälleen heräämään uudestaan henkiin remontoinnin myötä. 23.6.2015 ensimmäisenä avaa ovensa Kahvila Raide tarjoten vanhan tutun kohtaamsipaikan ihmisille. Nykyisin asemalta löytyy 11 eri yrittäjää tarjoten kauneutta, hyvinvointia, muotia, käsitöitä, majoitusta jne. Vanha hieno rakennus saa uuden mahdollisuuden olla osana Savonlinnalaisten arkipäivää.

Laulu

Sä ruusun mulle annoit,
muistoksi lähteissäis.
Sen povellani kannan,
mä kannan sen ain.
Se kertoi mulle
keväästä elämän.
Mi riemun, mi tuskan,
mä tunnen rinnassain.
Jos lienetkin armas,
mun unhoittanut pois.
Ja lemmen vala toiseen,
sua sitonut jo ois.
Oi muistathan armas,
kun luonas olla sain.
Mä muistan, mä muistan,
ne hetket ainiaan.

Kasarmilla 13.3.26 Alik. Kurki A.  Karjalan Kaartin Rykmentti

Kahvila Raide    Asemantie 13, 57100 Savonlinna    +358 40 507 44 45    info(at)kahvilaraide.fi    www.kahvilaraide.fi

Kaakon Nettipalvelu Oy